perjantai 25. toukokuuta 2012
Kiitos - Arigato
Näin nopeasti meni kaksi viikkoa Japanissa. Käytiin juuri syömässä ihan mahtava ruoka tuossa lähipaikassa. Tonkatsua, eli paneroitua possua, mä söin kalaa ja rapua, tosi mahtavaa kastiketta, isot kulhot riisiä sekä misokeittoa! Nam! Nyt edessä enää ahdistava tavaroiden pakkaaminen (lue: sullominen ja kiroilu) ja sitten pari tuntia unta ennen lentokentälle aikaista lähtöä. Kiitos kaikesta Japani, olit ihana, kaunis ja kohtelit meitä hyvin. Lupaan jatkaa ahkerasti kielen opiskelua, pitää kiinni kaikesta söpöilystä ja ennenkaikkea - palata pian tänne takaisin <3
Odaiba ja Ginza - epätodellisuudesta toiseen
Viimeisiä päiviä viedään. Toisaalta hyvä, sillä rahat alkaa olla vakavasti lopussa. Japani on tosi kallis maa kun on tottunut, liikkumaan, syömään ja majoittumaan Kaakkois-Aasian hinnoilla. Sen lisäksi Tokio on ihan HULLU eli järjettömän upea shoppailu kaupunki ja rahaa saisi sillä saralla kulumaan ihan loputtomasti. Toisaalta tietenkin toivon, ettei Japanista tarvitsisi ikinä lähteä :/
Tänään vietettiin päivä Odaibassa, joka on ihan hullu, futuristinen, epätodellinen, lasvegasmainen tekosaari, ostosparatiisi, tekohiekkaranta.
Illalla lähdettiin kävellen Ginzaan, kun tajuttiin sen olevan vain parin hassun kilometrin päässä. Odotimme ällöä louisvuitton - prada - burberry - whatever katua, mutta noiden lisäksi siellä oli ihan kivojakin kauppoja. Krhm, "ihan kivoja" ;)
Mulla on yksi aiempi kokemus Manhattanilta Abercrombie & Fitchin kaupasta, mutta voi pojat tätä ilmestystä. Käveltiin melkein ohi, kun luultiin sen olevan yökerho, mutta siis.. Ovella vastassa pari ovipoikaa, ala-aulassa paidaton, suht hyväkroppainen mies poseeraamassa sisääntulevien asiakkaiden kanssa, tyttö ottamassa polaroid-kuvia. Koko kuusi kerroksinen kauppa ulko-ovelta lähtien ihan pimeä (spottivaloja lukuunottamatta), musa soi kuin yökerhossa ja ilmassa leijaili tosi vahva partaveden tuoksu. Ja olihan niissä myyjissä, no, silmäniloa :) Kaikki oli takuulla jonkun mallitoimiston listoilta napsittu. Huh hei, no niin.. koetan nyt päästä yli tästä kokemuksesta ja pistää ton polaroid-kuvan pois näkyviltä :P
Kaikki muutkin kaupat oli Ginzassa tosi rauhallisia (ei liikaa ihmisiä) ja kaduilla myös rauhallista. Lopuksi pakko vielä mainita japanilaisen Uniqlo-ketjun KAKSITOISTA kerroksinen kauppa. Voi vitsit täällä kyllä osataan shoppailijaa hemmoitella :)
Uniqlosta myös bongattu reissun paras vessa :D ihan kun jostain sisustuslehdestä tyylillisesti ja varmasti leikkaussalin puhtauskriteerit täyttävä. Ja sit perus automaattikannet, lämmitykset ja huuhtelut :) Elämän pieniä iloja :)
Tänään vietettiin päivä Odaibassa, joka on ihan hullu, futuristinen, epätodellinen, lasvegasmainen tekosaari, ostosparatiisi, tekohiekkaranta.
Illalla lähdettiin kävellen Ginzaan, kun tajuttiin sen olevan vain parin hassun kilometrin päässä. Odotimme ällöä louisvuitton - prada - burberry - whatever katua, mutta noiden lisäksi siellä oli ihan kivojakin kauppoja. Krhm, "ihan kivoja" ;)
Mulla on yksi aiempi kokemus Manhattanilta Abercrombie & Fitchin kaupasta, mutta voi pojat tätä ilmestystä. Käveltiin melkein ohi, kun luultiin sen olevan yökerho, mutta siis.. Ovella vastassa pari ovipoikaa, ala-aulassa paidaton, suht hyväkroppainen mies poseeraamassa sisääntulevien asiakkaiden kanssa, tyttö ottamassa polaroid-kuvia. Koko kuusi kerroksinen kauppa ulko-ovelta lähtien ihan pimeä (spottivaloja lukuunottamatta), musa soi kuin yökerhossa ja ilmassa leijaili tosi vahva partaveden tuoksu. Ja olihan niissä myyjissä, no, silmäniloa :) Kaikki oli takuulla jonkun mallitoimiston listoilta napsittu. Huh hei, no niin.. koetan nyt päästä yli tästä kokemuksesta ja pistää ton polaroid-kuvan pois näkyviltä :P
Kaikki muutkin kaupat oli Ginzassa tosi rauhallisia (ei liikaa ihmisiä) ja kaduilla myös rauhallista. Lopuksi pakko vielä mainita japanilaisen Uniqlo-ketjun KAKSITOISTA kerroksinen kauppa. Voi vitsit täällä kyllä osataan shoppailijaa hemmoitella :)
Uniqlosta myös bongattu reissun paras vessa :D ihan kun jostain sisustuslehdestä tyylillisesti ja varmasti leikkaussalin puhtauskriteerit täyttävä. Ja sit perus automaattikannet, lämmitykset ja huuhtelut :) Elämän pieniä iloja :)
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Kysymyksiä
1. Miten ihmeessä Tokio voi olla niin hysteerisen siisti (roskaton) ilman, että missään on kaupungilla roskiksia? Metrossakaan ei ikinä edes karkkipaperia lattialla.
2. Miten kaikkialla voi olla "tarjolla" ilmaisia vessoja, jotka nekin on hysteerisen siistejä? Puiston vessassa oli vessapaperin alareuna taiteltu silleen ku hotelleissa aina on :)
3. Miten koko Tokio onnistuu noudattamaan sääntöjä, että kävellessä ei syödä tai juoda, kaduilla ei tupakoida ja liikennevälineissä ei puhuta puhelimeen? Varsinkin kun näitä automaatteja on viiden metrin välein - puistoissa, asemilla, kaduilla, veikkaan että Fujin huipultakin löytyy :)
4. Miten aikuisilla/nuorilla tytöillä olkapäät ja rintakehän paljastava toppi on arveluttava, mutta 12-vuotiaiden koulutyttöjen mini-mittainen koulupukuhame on ihan standardi?
5. Miten japania voi koskaan kunnolla oppia? Mitä enemmän kieltä opiskelee, sen vaikeammaksi se käy. Esimerkiksi kun suomessa on lukusanoja kaksi (perus + järjestysluku, kuten kolme + kolmas) niin japanissa vastaavia on ainakin seitsemän: san (kolme), san nin (ihmisistä), mittsu (kappaletta), san-mai (litteää esinettä), san bon (pitkää esinettä), san gai (kolmas kerros), mikka (kuukauden kolmas päivä)! Olen nyt oppimassa sitä miten voi olla erilaisia olla verbejä elottomille ja elollisille asioille :)
6. Miksi Shinjukun "virastotalon" tornista saa ottaa valokuvia ja videota niin paljon kun lystää, mutta jalustan käyttäminen on kielletty? Olis vaan nimittäin tullut kohtuullisen siisti time lapse video tästä maisemasta (muutos valoisasta pimeään) .... mrrrrr..... Mut oli se maisema silti aika hieno :)
2. Miten kaikkialla voi olla "tarjolla" ilmaisia vessoja, jotka nekin on hysteerisen siistejä? Puiston vessassa oli vessapaperin alareuna taiteltu silleen ku hotelleissa aina on :)
3. Miten koko Tokio onnistuu noudattamaan sääntöjä, että kävellessä ei syödä tai juoda, kaduilla ei tupakoida ja liikennevälineissä ei puhuta puhelimeen? Varsinkin kun näitä automaatteja on viiden metrin välein - puistoissa, asemilla, kaduilla, veikkaan että Fujin huipultakin löytyy :)
4. Miten aikuisilla/nuorilla tytöillä olkapäät ja rintakehän paljastava toppi on arveluttava, mutta 12-vuotiaiden koulutyttöjen mini-mittainen koulupukuhame on ihan standardi?
5. Miten japania voi koskaan kunnolla oppia? Mitä enemmän kieltä opiskelee, sen vaikeammaksi se käy. Esimerkiksi kun suomessa on lukusanoja kaksi (perus + järjestysluku, kuten kolme + kolmas) niin japanissa vastaavia on ainakin seitsemän: san (kolme), san nin (ihmisistä), mittsu (kappaletta), san-mai (litteää esinettä), san bon (pitkää esinettä), san gai (kolmas kerros), mikka (kuukauden kolmas päivä)! Olen nyt oppimassa sitä miten voi olla erilaisia olla verbejä elottomille ja elollisille asioille :)
6. Miksi Shinjukun "virastotalon" tornista saa ottaa valokuvia ja videota niin paljon kun lystää, mutta jalustan käyttäminen on kielletty? Olis vaan nimittäin tullut kohtuullisen siisti time lapse video tästä maisemasta (muutos valoisasta pimeään) .... mrrrrr..... Mut oli se maisema silti aika hieno :)
tiistai 22. toukokuuta 2012
Japanilainen vessa
Peruspönttö.
* Lähestyminen: pöntön kansi aukeaa.
* Lämmitys: lämmitetty rengas.
* Äänet: nolouden estämiseksi lorinaääni starttaa heti kun istuu alas.
* Suhkut: pari erilaista suihkua huolehtimaan tärkeiden paikkojen puhtaudesta asian toimituksen jälkeen. Yleensä voimakkuutta voi säädellä.
* Vessan vetäminen: automaattisesti heti kun nouset ylös.
* Oikeiden nappien valinta: hieman tuurissaan :D
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:１丁目,Minato,Japani
maanantai 21. toukokuuta 2012
Hengästyttävää
Tänään aamulla heräsin ja huomasin, että ulkona on vähän hämärän pilvistä. Tjaa, ehkä enteilee sadetta. Katselin aamupalaa syödessä telkkaria. Siellä puhuttiin auringonpimennyksestä ja.. katselin tarkemmin niitä päivämäärää ja kellonaikoja ja.. ei morjens, siellähän on just lopuillaan auringonpimennys :D
Tultiin just Shinjukusta ja toistelin koko metromatkan, että en voi käsittää kuinka järjettömän suuri tää kaupunki on. Oltiin siis Shinjukussa, yhdessä kaupunginosassa, joka on niin valtava, ettei sitä pysty edes hahmottamaan. Joka suuntaan vaan jatkuu pitkät kadut korkeita taloja, loputtomasti kauppoja ja ravintoloita, pelihalleja, karaokepaikkoja ja tavarataloja. Ja miljardeja värivaloja. Hengästyttävää.
Ja näitä kaupunginosia kun riittää. Alan ymmärtää, että suur-Tokion alueella oikeasti asuu se noin 38 miljoonaa ihmistä. Hengästyttävää.
Ja ensi kerralla otan mukaan jotku terveyssandaalit tai adidaksen tennarit - maksoi mitä maksoi ja näytti miltä näytti. Jalat ja selkä alkaa olla tästä kävelymäärästä aika tööt.
Alla kuva aamun kalatorilta, jossa oli aavistuksen chillimpää meininkiä ja paljon mummoja :) Ja tällainen munamies. Söin hänen tekemää kananmunavarrasta hillolla. Oli hyvää :)
ps. ei ihme et tää meidän hotelli vaikuttaa aika uudelta ja siistiltä - on nimittäin avattu vähän reilu kuukausi sitten :)
Tultiin just Shinjukusta ja toistelin koko metromatkan, että en voi käsittää kuinka järjettömän suuri tää kaupunki on. Oltiin siis Shinjukussa, yhdessä kaupunginosassa, joka on niin valtava, ettei sitä pysty edes hahmottamaan. Joka suuntaan vaan jatkuu pitkät kadut korkeita taloja, loputtomasti kauppoja ja ravintoloita, pelihalleja, karaokepaikkoja ja tavarataloja. Ja miljardeja värivaloja. Hengästyttävää.
Ja näitä kaupunginosia kun riittää. Alan ymmärtää, että suur-Tokion alueella oikeasti asuu se noin 38 miljoonaa ihmistä. Hengästyttävää.
Ja ensi kerralla otan mukaan jotku terveyssandaalit tai adidaksen tennarit - maksoi mitä maksoi ja näytti miltä näytti. Jalat ja selkä alkaa olla tästä kävelymäärästä aika tööt.
Alla kuva aamun kalatorilta, jossa oli aavistuksen chillimpää meininkiä ja paljon mummoja :) Ja tällainen munamies. Söin hänen tekemää kananmunavarrasta hillolla. Oli hyvää :)
ps. ei ihme et tää meidän hotelli vaikuttaa aika uudelta ja siistiltä - on nimittäin avattu vähän reilu kuukausi sitten :)
Location:Tokyo, Japan
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Keitetyt reissaajat takaisin Tokiossa
Tadaima, Tookyo! Hakonea voi kyllä suositella lämpimästi - ihana paikka! Ollaan jääty niin pahasti onsen- koukkuun, että puolitosissaan suunnitellaan saunasta kiukaan ja lauteiden heivaamista ja tilalle ammeen laittamista :)
Viimeisenä päivänä käytiin aivan mahtavassa kylpylässä, jossa (tästä äitikin tykkäisi) kaikissa altaissa vesi oli yli 38 asteista. Kuumissa altaissa sitten yli 40. Ihania ulkoaltaita, jotka tuntuivat olevan ihan keskellä metsää ja pari "vähän" erikoisempaa kylpyä; viinikylpy, matcha-kylpy, kahvikylpy ja sakekylpy. Ainiin ja hunaja <3
Eilen tultiin takaisin Tokyoon Sillit Purkissa -junalla ja oiii kun meillä on ihana huone! Pieni, mutta super siisti ja nätti. Ja kivalla alueella. Ja respa puhui englantia :O
Illalla hengailtiin Shibyuassa - omg siellä on kuusikerroksinen Forever21 kauppa O_o Gotta love Tokyo :) Tässä pari kuvaa THE risteyksestä :)
Tänään yritetään vähän pestä pyykkiä ja mennään.. laulamaan karaokea!! Arvaa kuka on innoissaan :D
Ja lisäksi olen varannut jonkun kuuden tunnin shoppailusession tuonne Shibyan kulmille ;)
- Posted using BlogPress from my iPad
Viimeisenä päivänä käytiin aivan mahtavassa kylpylässä, jossa (tästä äitikin tykkäisi) kaikissa altaissa vesi oli yli 38 asteista. Kuumissa altaissa sitten yli 40. Ihania ulkoaltaita, jotka tuntuivat olevan ihan keskellä metsää ja pari "vähän" erikoisempaa kylpyä; viinikylpy, matcha-kylpy, kahvikylpy ja sakekylpy. Ainiin ja hunaja <3
Eilen tultiin takaisin Tokyoon Sillit Purkissa -junalla ja oiii kun meillä on ihana huone! Pieni, mutta super siisti ja nätti. Ja kivalla alueella. Ja respa puhui englantia :O
Illalla hengailtiin Shibyuassa - omg siellä on kuusikerroksinen Forever21 kauppa O_o Gotta love Tokyo :) Tässä pari kuvaa THE risteyksestä :)
Tänään yritetään vähän pestä pyykkiä ja mennään.. laulamaan karaokea!! Arvaa kuka on innoissaan :D
Ja lisäksi olen varannut jonkun kuuden tunnin shoppailusession tuonne Shibyan kulmille ;)
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Tokyo, Japan
lauantai 19. toukokuuta 2012
Japanilainen ruoka
Olen törmännyt täysin käsittämättömään yhtälöön. Tiedättehän perus japanilaisen ruumiinrakenteen, kun japanityttöjä mahtuisi bussin penkkiinkin neljä vierekkäin.. How on earth they do it with this food?!
Täällä Hakonen Bed&"breakfast" paikassa aamupala on ihan mahdoton: kahvia ja leivonnaisia. Juu. Ainakin kuuttaa eri sorttia voitaikinaan tehtyjä rasvaa ja sokeria tihkuvia leivonnaisia. Yritin tänään aamulla valita croissantini lisäksi yhden joka näytti hieman lihapasteijalta ( liha on pieni tuulenvire tässä taifuunissa) sekä toisen joka näytti munapasteijalta. Nope. Eka oli omenapiirakka ja toinen vaniljakreemi :)
Käsittämättömyys tulee siinä kohtaa kun pienet japanitytöt (ja pojat) kahmivat näitä leivonnaisia jotain 6-8 tarjottimelleen ja mussuttavat hyvällä ruokahalulla. What!? Mä olen takuulla jo tässä reissun aikana lihonut jotain viisi kiloa, mutta sitäkin tärkeämmin - missä on kaikki ravintoaineet?? Ja eihän toi höttö pidä nälkää lainkaan. Parin tunnin päästä jo hirmunälkä.
Ihmettelyä voi jatkaa minkä tahansa perusravintolan menun edessä, kun värejä annoskuvista saa hakea. Turhaan. Siis onhan noi soba nuudeli keitot, curry riisit, tempura (uppopaistetut jutut) ja liha+riisi+misokeitto annokset aivan ihania syödä silloin tällöin, mutta mistä ihmeestä nämä heebot täällä saa vihanneksensa ja hedelmänsä? Puhumattakaan täysjyväkuiduista tms.
Epäilen, että kotiruoka on vastaus ihmettelyyni. Siis, toivon ainakin, että siellä näkyy lautasella jotain muitakin värejä kuin valkoista ja ruskeaa :)
Onko totta, että kirjoitin hieman japani-kriittisen tekstin?? Apua.. Jos tässä iPadin blogiohjelmassa pystyisi, niin lisäisin tähän nyt ainakin paljon pastellivärejä ja söpön fontin *^_^*
- Posted using BlogPress from my iPad
Täällä Hakonen Bed&"breakfast" paikassa aamupala on ihan mahdoton: kahvia ja leivonnaisia. Juu. Ainakin kuuttaa eri sorttia voitaikinaan tehtyjä rasvaa ja sokeria tihkuvia leivonnaisia. Yritin tänään aamulla valita croissantini lisäksi yhden joka näytti hieman lihapasteijalta ( liha on pieni tuulenvire tässä taifuunissa) sekä toisen joka näytti munapasteijalta. Nope. Eka oli omenapiirakka ja toinen vaniljakreemi :)
Käsittämättömyys tulee siinä kohtaa kun pienet japanitytöt (ja pojat) kahmivat näitä leivonnaisia jotain 6-8 tarjottimelleen ja mussuttavat hyvällä ruokahalulla. What!? Mä olen takuulla jo tässä reissun aikana lihonut jotain viisi kiloa, mutta sitäkin tärkeämmin - missä on kaikki ravintoaineet?? Ja eihän toi höttö pidä nälkää lainkaan. Parin tunnin päästä jo hirmunälkä.
Ihmettelyä voi jatkaa minkä tahansa perusravintolan menun edessä, kun värejä annoskuvista saa hakea. Turhaan. Siis onhan noi soba nuudeli keitot, curry riisit, tempura (uppopaistetut jutut) ja liha+riisi+misokeitto annokset aivan ihania syödä silloin tällöin, mutta mistä ihmeestä nämä heebot täällä saa vihanneksensa ja hedelmänsä? Puhumattakaan täysjyväkuiduista tms.
Epäilen, että kotiruoka on vastaus ihmettelyyni. Siis, toivon ainakin, että siellä näkyy lautasella jotain muitakin värejä kuin valkoista ja ruskeaa :)
Onko totta, että kirjoitin hieman japani-kriittisen tekstin?? Apua.. Jos tässä iPadin blogiohjelmassa pystyisi, niin lisäisin tähän nyt ainakin paljon pastellivärejä ja söpön fontin *^_^*
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Hakone, Japan
Vuoristomaisemia ja Fujin metsästystä
Ensimmäinen päivä Hakonessa ja vaikka aamun auringonpaiste vaihtui puolipilviseen päivään, oli päivä mahtava. Aamulla tsuibailtiin varmaan puoli tuntia etsien oikeaa bussia Goraan "Kono basu wa Gora-yuki desu ka?", sitten vaihto cable car -junaan, joka vei meitä jo hyvän matkaa ylös vuoren rinnettä.
Välihuomautus; miks nämä prkl itikat syö vaan mua... aaarrgghhh kun kutittaa!!!!
Cable carista vaihdoimme ropeway -kabiiniin, joka kiikutti meitä yhä ylemmäs. Saavuimme noin 1060m korkeuteen, ns. helvetinlaaksoon, jossa meitä ympäröi karrrrrmiva etovan kanamunan haju, joka tuli joka puolella nousevista kuumista rikkihöyryistä. Maisema oli todella epätodellinen. Kiipesimme jalan vielä vähän korkeammalle, josta saimme mustia munia. Juu. Varman tiedon mukaan, jos tällaisen mustan munan tuolla laaksossa syö, niin saa seitsemän elinvuotta lisää. Se ehkä selittää runsaan eläkeläisten määrän tuolla, hehe. En olisi ihan heti uskonut, mutta söin reippaasti oman munani. Juhis veti kaksi, että oltais sit enemmän tasoissa :)
Alhaalla taas hyppäsimme laivaan, joka vei meidät Ashi- järven poikki, josta Fuji olisi pitänyt näkyä. No, vuori suvaitsee näkyä noin 90 päivää vuodessa, joten.. today was not the day :/ Yritämme ehkä huomenna uudelleen. Tosin ilman mustia munia :P
Täällä muuten sitten puhutaan vielä vähemmän englantia kuin Tokyossa. Edes turisti-infon täti ei kyennyt meille eilen enkuksi selittämään, mistä bussimme lähtee ja ei toivettakaan, että hotellin henkilökunnalta tämä yleiskieli taipuisi. Juhis yritti eilen kysyä englanniksi, että miten toi onsen-systeemi toimii, et käytetäänkö uimahousuja jne.. ei mitään ymmärryksen merkkejä. Tärkein kysyttävä asia selvisi kun mä otin biksut esiin ja teatraalisesti esitin kaksi vaihtoehtoa "Onsen - bikini? No bikini?" Tähän saatiin vastauksena yhtä teatraalinen kädet ristiin kyynerpäitä myöten ja "nooooouuuu, nou bikini!"
ps. En siis tietenkään oikeasti esittänyt tätä showta bikineissä vaan heiluttelin niitä vaan eteeni ja pois - ihan vaatteet päällä :) Just to make it clear :P
Taidan nyt herätellä tuon päiväuneksijan ja suunnataan taas sinne onseniin. Nooouuu bikini!
pps. Naiset ja miehet kylpee tietenkin erikseen - ihan vaan nyt vielä täsmennyksenä :) Tätä häveliäämpää maata saa hakea..
- Posted using BlogPress from my iPad
Välihuomautus; miks nämä prkl itikat syö vaan mua... aaarrgghhh kun kutittaa!!!!
Cable carista vaihdoimme ropeway -kabiiniin, joka kiikutti meitä yhä ylemmäs. Saavuimme noin 1060m korkeuteen, ns. helvetinlaaksoon, jossa meitä ympäröi karrrrrmiva etovan kanamunan haju, joka tuli joka puolella nousevista kuumista rikkihöyryistä. Maisema oli todella epätodellinen. Kiipesimme jalan vielä vähän korkeammalle, josta saimme mustia munia. Juu. Varman tiedon mukaan, jos tällaisen mustan munan tuolla laaksossa syö, niin saa seitsemän elinvuotta lisää. Se ehkä selittää runsaan eläkeläisten määrän tuolla, hehe. En olisi ihan heti uskonut, mutta söin reippaasti oman munani. Juhis veti kaksi, että oltais sit enemmän tasoissa :)
Alhaalla taas hyppäsimme laivaan, joka vei meidät Ashi- järven poikki, josta Fuji olisi pitänyt näkyä. No, vuori suvaitsee näkyä noin 90 päivää vuodessa, joten.. today was not the day :/ Yritämme ehkä huomenna uudelleen. Tosin ilman mustia munia :P
Täällä muuten sitten puhutaan vielä vähemmän englantia kuin Tokyossa. Edes turisti-infon täti ei kyennyt meille eilen enkuksi selittämään, mistä bussimme lähtee ja ei toivettakaan, että hotellin henkilökunnalta tämä yleiskieli taipuisi. Juhis yritti eilen kysyä englanniksi, että miten toi onsen-systeemi toimii, et käytetäänkö uimahousuja jne.. ei mitään ymmärryksen merkkejä. Tärkein kysyttävä asia selvisi kun mä otin biksut esiin ja teatraalisesti esitin kaksi vaihtoehtoa "Onsen - bikini? No bikini?" Tähän saatiin vastauksena yhtä teatraalinen kädet ristiin kyynerpäitä myöten ja "nooooouuuu, nou bikini!"
ps. En siis tietenkään oikeasti esittänyt tätä showta bikineissä vaan heiluttelin niitä vaan eteeni ja pois - ihan vaatteet päällä :) Just to make it clear :P
Taidan nyt herätellä tuon päiväuneksijan ja suunnataan taas sinne onseniin. Nooouuu bikini!
pps. Naiset ja miehet kylpee tietenkin erikseen - ihan vaan nyt vielä täsmennyksenä :) Tätä häveliäämpää maata saa hakea..
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Hakone, Japan
Hakone
EDIT: Koko Hakonen alueella ei ollut langatonta nettiä missään, joten tässä nyt kerralla julkaisematta jääneet jutut :)
Heissuli! Pakkasimme tänään aamulla kimpsut ja kampsut pikkuruisessa Tokion kämpässämme ja hyppäsimme junaan koti Hakonea. Ajatus "ostetaan Shinjukun asemalta junalippu" ei sitten ihan ollut niin helppo nakki, kuin pieni helsinkiläinen voisi kuvitella. Shinjukun asemakompleksi on jotain kymmenen kertaa Helsingin aseman kokoinen ja siihen kun lisätään raahattavat matkatavarat.. mmm..
Junakin oli sitten metro-tyyppinen hommeli, mutta siitä itseasiassa näki ihan hurjan hyvin maisemia. Joissa olikin näkemistä. Ollaan nyt ihan mielettömän ihanassa vuoristopaikassa, jossa lähimmälle kiskallekin on varmaan kilometri. Siispä kun saavuimme matkaväsynälkäisinä majapaikkaan, oli edessä tämän näköinen lounas kolikkoautomaatista ostettuna. Siis noita automaattejahan täällä maassa on aiiivan joka kulmassa ja niistä saa lähes kaikkea elämiseen tarvittavaa :)
Kerroin eilen siitä furoon ihanuudesta. No, nyt täällä meidän majatalossa on oma onsen, eli luonnon kuuma lähde, jossa voi käydä rentoutumassa. Tarvitseeko sanoa miten IHANAA! Tänään on satanut koko päivän, mutta huomenna pitäisi paistaa aurinko, kun lähdemme Fuji-sania kurkistelemaan cable carin kyydistä *^_^*
ps. Tämä paikka on siis niin tuppis, eli tuppukylä, että ei täällä mitään nettiä ole, joten katsotaan mistä saan julkaistua tämän postauksen
- Posted using BlogPress from my iPad
Heissuli! Pakkasimme tänään aamulla kimpsut ja kampsut pikkuruisessa Tokion kämpässämme ja hyppäsimme junaan koti Hakonea. Ajatus "ostetaan Shinjukun asemalta junalippu" ei sitten ihan ollut niin helppo nakki, kuin pieni helsinkiläinen voisi kuvitella. Shinjukun asemakompleksi on jotain kymmenen kertaa Helsingin aseman kokoinen ja siihen kun lisätään raahattavat matkatavarat.. mmm..
Junakin oli sitten metro-tyyppinen hommeli, mutta siitä itseasiassa näki ihan hurjan hyvin maisemia. Joissa olikin näkemistä. Ollaan nyt ihan mielettömän ihanassa vuoristopaikassa, jossa lähimmälle kiskallekin on varmaan kilometri. Siispä kun saavuimme matkaväsynälkäisinä majapaikkaan, oli edessä tämän näköinen lounas kolikkoautomaatista ostettuna. Siis noita automaattejahan täällä maassa on aiiivan joka kulmassa ja niistä saa lähes kaikkea elämiseen tarvittavaa :)
Kerroin eilen siitä furoon ihanuudesta. No, nyt täällä meidän majatalossa on oma onsen, eli luonnon kuuma lähde, jossa voi käydä rentoutumassa. Tarvitseeko sanoa miten IHANAA! Tänään on satanut koko päivän, mutta huomenna pitäisi paistaa aurinko, kun lähdemme Fuji-sania kurkistelemaan cable carin kyydistä *^_^*
ps. Tämä paikka on siis niin tuppis, eli tuppukylä, että ei täällä mitään nettiä ole, joten katsotaan mistä saan julkaistua tämän postauksen
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Hakone, Japan
maanantai 14. toukokuuta 2012
Kuvia!!!
Hallelujah, saatiin vihdoin kuvahommat pelittämään! Nyt kun kuitenkaan toi Blogger ei näköjään käyttöliittymänä tue iPadia ja tällä Blogpressillä taas ei pääse muokkaamaan jo julkaistuja tekstejä, niin, tadaaaa, tässä kuvapäivitystä!
Lentokentällä intopinkeänä
Meidän huoneen DOUBLE BED
Shibuya ja Starbucks!
Ajelu Tokyon ainoalla ratikalla :)
- Posted using BlogPress from my iPad
Lentokentällä intopinkeänä
Meidän huoneen DOUBLE BED
Shibuya ja Starbucks!
Ajelu Tokyon ainoalla ratikalla :)
- Posted using BlogPress from my iPad
Shibuya!
Ensin pari korjausta ekaan postaukseen; täällä on lämmin. Sattui vaan joku viileämpi päivä silloin kun tultiin. Nyt on ollut ihan täydellinen keli pari päivää - aurinko paistaa ja t-paidassa tarkenee :) Toinen juttu - enhän mä sitä lihaa pysty syömään! Pienet murut kariiraisussa tai kiyosoissa menee, mutta muuten koetan pärjäillä esim. SUSHILLA, joka (sanomatta selvää) on täällä ihan taivaallisen hyvää!
Toinen koukutus on kunnon matcha (vihreä tee), jota menee teenä, lattena, suklaana, croissantin välissä jne. Mmmm.. aion kantaa kunnon matcha-jauhetta kotiin niin paljon kun kehtaan :)
Ainiin, vielä yksi päivitys niistä valokuvista.. Siis sulhaseni otti mukaan väärät piuhat ja en todella aio kertoa montako kertaa on juostu Akihabaraan (ja paljonko on mennyt rahaa..) että saatais oikeat vehkeet kuvien siirtämiseen tähän padille. Yritämme siis edelleen :)
Eilisen ehdoton kohokohta oli, kun se tokassa postauksessa mainitsemani unelma toteutui - Shibuya!! Risteys ja Starbucks! Vaikkakin risteys oli kooltaan jotenkin pienempi kuin odotin, oli iltapäivän ihmisruuhka ihan käsittämätön.
Ollaan pyöritty myös Harajukussa, jossa on todella saanut ihailla kaikkea japanilaista tyyliä. Puistossa nähtiin TOSI makeita cosplay tyyppejä ja sit on nää nukke-tytöt ja muuten vaan ihan mahtavat tyylit sekä tytöillä että pojilla.
Pikkuisen huoneemme ehdoton paras puoli on kylpyamme, eli furoo, jonka salat oon vasta pikkuhiljaa oppinut. Oon aina ajatellut, ettei oo tylsempää hommaa ku lillua ammeessa haaleassa vedessä ja tuijottaa napaansa, mutta kun se koko pointti onkin se kuumuus. Veden tulee oikeaoppisesti olla niin kuumaa, että jalkaterää pistelee ja sattuu 5 sekuntia kun jalan sinne varoen dippaa. Jos kipu lähtee sitten pois, on vesi sopivan lämpöistä ja alkaa varovainen kastautuminen kokonaan. Voin vannoa, ettei ole parempaa rentoutusta päivän kävelyn jälkeen! Ja uni tulee takuulla!
Siispä, vettä laskemaan ammeeseen :)
Ohayogozaimasu - hyvää yötä!
- Posted using BlogPress from my iPad
Toinen koukutus on kunnon matcha (vihreä tee), jota menee teenä, lattena, suklaana, croissantin välissä jne. Mmmm.. aion kantaa kunnon matcha-jauhetta kotiin niin paljon kun kehtaan :)
Ainiin, vielä yksi päivitys niistä valokuvista.. Siis sulhaseni otti mukaan väärät piuhat ja en todella aio kertoa montako kertaa on juostu Akihabaraan (ja paljonko on mennyt rahaa..) että saatais oikeat vehkeet kuvien siirtämiseen tähän padille. Yritämme siis edelleen :)
Eilisen ehdoton kohokohta oli, kun se tokassa postauksessa mainitsemani unelma toteutui - Shibuya!! Risteys ja Starbucks! Vaikkakin risteys oli kooltaan jotenkin pienempi kuin odotin, oli iltapäivän ihmisruuhka ihan käsittämätön.
Ollaan pyöritty myös Harajukussa, jossa on todella saanut ihailla kaikkea japanilaista tyyliä. Puistossa nähtiin TOSI makeita cosplay tyyppejä ja sit on nää nukke-tytöt ja muuten vaan ihan mahtavat tyylit sekä tytöillä että pojilla.
Pikkuisen huoneemme ehdoton paras puoli on kylpyamme, eli furoo, jonka salat oon vasta pikkuhiljaa oppinut. Oon aina ajatellut, ettei oo tylsempää hommaa ku lillua ammeessa haaleassa vedessä ja tuijottaa napaansa, mutta kun se koko pointti onkin se kuumuus. Veden tulee oikeaoppisesti olla niin kuumaa, että jalkaterää pistelee ja sattuu 5 sekuntia kun jalan sinne varoen dippaa. Jos kipu lähtee sitten pois, on vesi sopivan lämpöistä ja alkaa varovainen kastautuminen kokonaan. Voin vannoa, ettei ole parempaa rentoutusta päivän kävelyn jälkeen! Ja uni tulee takuulla!
Siispä, vettä laskemaan ammeeseen :)
Ohayogozaimasu - hyvää yötä!
- Posted using BlogPress from my iPad
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Tokyo ni!
Tokiossa! Saavuimme tänne eilen hieman tympeän lennon siivin. Jos ajatellaan noin Suomen ajassa, niin "nukkumaan" käytiin noin kello 12 yöllä ja valot+aamupala räväytettiin noin kello 01. Siinä välissä ehti torkahtaa noin minuutin.
Tästä runsaasta unesta johtuen hermoni olivat aamulla noin millin mittaiset ja onkin hyvä, etten purrut sormeen sitä rajavirkailijaa, joka käännytti meidät takaisin kirjoittamaan uudet maahansaapumislaput, kun olimme täyttäneet ne punaisella kynällä. No hei haloo!! Koneessa oli mukana vain pinkki ja punainen kynä - olisko pinkki passannu paremmin hä??
Hermojen napsahduksesta huolimatta ( tai ehkä sen takia..?) onnistuin suoriutumaan rajamuodollisuuksista täysin japaniksi (wihaaaa!). Siis tietty en ymmärtänyt juuri mitään, mitä mulle sanottiin, mutta erilaisten asioiden osoittaminen auttoi mukavasti :)
Selvisimme junalla ja metrolla hotellille, jonka huone on.. no.. ei-suuri :) 120cm leveällä sängyllä ja yhdellä peitolla (lue: yhdellä peitto, eli mulla) nukutti kuitenkin ihan ok.
Tokio vaikuttaa hieman rauhallisemmalta ja kylmemmältä kuin luultiin. Ihmiset on ihan hillittömän ystävällisiä ja kaikkialla tosi siistiä. Yllättävää on se miten vähän meille puhutaan englantia. Tai ainakin mulle. Voi tietty johtua siitä, että reippaasti aloitan aina keskustelun japaniksi runsaalla kielitaidollani :) Mutta voi sitä iloa, kun pärjää (yksinkertaisen) tilanteen toisensa jälkeen japanilla! ^^
Ihan mahtavaa täällä on kaikki söpöt asiat, joita varmasti on tänään Harajukussa luvassa pilvin pimein :)
Nyt etsimään aamupalaa. Vaihtoehtoina tuntuu olevan japanilainen amppari, eli riisiä, paistettua kalaa ja misokeittoa. Tai sitten joku kahvila, mistä saa ehkä kahvin ja teen ja jotain pullaa :) Kasvissyöjälle tää maa on vähän haastava. Okei, paljon. Vaikka esim. menun onnistuu saamaan englanniksi, niin usein kaikki annokset sisältävät lihaa. Sain eilen ihan tuurilla kariiraisun, eli riisi curryn, jossa lihaa oli vain pieniä murusia. Vegeys on siis vähän toissijainen juttu nyt pari viikkoa. Sori, Ellu :P
Ano, ima, asa-gohan! Eli, mutta nyt sitä aamupalaa!
Sayonara ^_^
- Posted using BlogPress from my iPad
Tästä runsaasta unesta johtuen hermoni olivat aamulla noin millin mittaiset ja onkin hyvä, etten purrut sormeen sitä rajavirkailijaa, joka käännytti meidät takaisin kirjoittamaan uudet maahansaapumislaput, kun olimme täyttäneet ne punaisella kynällä. No hei haloo!! Koneessa oli mukana vain pinkki ja punainen kynä - olisko pinkki passannu paremmin hä??
Hermojen napsahduksesta huolimatta ( tai ehkä sen takia..?) onnistuin suoriutumaan rajamuodollisuuksista täysin japaniksi (wihaaaa!). Siis tietty en ymmärtänyt juuri mitään, mitä mulle sanottiin, mutta erilaisten asioiden osoittaminen auttoi mukavasti :)
Selvisimme junalla ja metrolla hotellille, jonka huone on.. no.. ei-suuri :) 120cm leveällä sängyllä ja yhdellä peitolla (lue: yhdellä peitto, eli mulla) nukutti kuitenkin ihan ok.
Tokio vaikuttaa hieman rauhallisemmalta ja kylmemmältä kuin luultiin. Ihmiset on ihan hillittömän ystävällisiä ja kaikkialla tosi siistiä. Yllättävää on se miten vähän meille puhutaan englantia. Tai ainakin mulle. Voi tietty johtua siitä, että reippaasti aloitan aina keskustelun japaniksi runsaalla kielitaidollani :) Mutta voi sitä iloa, kun pärjää (yksinkertaisen) tilanteen toisensa jälkeen japanilla! ^^
Ihan mahtavaa täällä on kaikki söpöt asiat, joita varmasti on tänään Harajukussa luvassa pilvin pimein :)
Nyt etsimään aamupalaa. Vaihtoehtoina tuntuu olevan japanilainen amppari, eli riisiä, paistettua kalaa ja misokeittoa. Tai sitten joku kahvila, mistä saa ehkä kahvin ja teen ja jotain pullaa :) Kasvissyöjälle tää maa on vähän haastava. Okei, paljon. Vaikka esim. menun onnistuu saamaan englanniksi, niin usein kaikki annokset sisältävät lihaa. Sain eilen ihan tuurilla kariiraisun, eli riisi curryn, jossa lihaa oli vain pieniä murusia. Vegeys on siis vähän toissijainen juttu nyt pari viikkoa. Sori, Ellu :P
Ano, ima, asa-gohan! Eli, mutta nyt sitä aamupalaa!
Sayonara ^_^
- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Tokyo, Japan
tiistai 8. toukokuuta 2012
Shibuya Starbucks
Okei, mulla on joskus vähän hassuja unelmia (pienenä haaveilin siitä, että saisin kuorittua omenan yhtenä pitkänä soirona), mutta ehdottomasti näiden unelmien huipulla on istua jonain päivänä Shibuyan Starbucksissa. Tai ei, ensin ihan vaan se, että saisin kävellä tuon risteyksen yli. Olen melko varma, että hinkkaan siitä useampaan kertaan hymyillen kuin maaorava vaahtokylvyssä.
Ilmeisesti unelmani ei kuitenkaan ole niin tavaton, sillä olen kuullut, että tuonne Starbucksiin jonotetaan sisälle :) Varautukaamme siis lähtemään aamulla aikaisin liikkeelle, sillä mä aion kokea sen hetken, kun hörppäilen jotain ihanaa caramel-vanilla-soya-decaf-latteani ja katselen ikkunasta tuon risteyksen vilinää <3
Ilmeisesti unelmani ei kuitenkaan ole niin tavaton, sillä olen kuullut, että tuonne Starbucksiin jonotetaan sisälle :) Varautukaamme siis lähtemään aamulla aikaisin liikkeelle, sillä mä aion kokea sen hetken, kun hörppäilen jotain ihanaa caramel-vanilla-soya-decaf-latteani ja katselen ikkunasta tuon risteyksen vilinää <3
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Japanin kielestä
Viisi yötä lähtöön!! En voi uskoa, että vihdoin ja viimein pääsen tuohon maahan, josta olen jo niin monta vuotta haaveillut. Olen opiskellut kieltä, kuunnellut musiikkia, ihaillut muotia, katsonut animeleffat, lukenut samat japanin tyttöjenlehdet sataan kertaan kannesta kanteen (krhm.. "lukenut" siis :) Ja oon ehkä vähän hulluna kaikkeen kawaii, eli söpöön <3 Mutta silti en ihan tiedä, mitä odottaa itse Japanilta.
Lennämme perjantaina Tokioon, jonne laskeudumme lauantaina aamulla kahdeksalta. Meillä on yksi päivä aikaa selvitä hotellille ja pelkään, että se me tarvitaankin. Vaikkakin osaan japaniksi sanoa olevani söpö kultakala, tilata kahvin ja toivottaa hyvää yötä, ei se välttämättä velä synnytä kovin antoisia keskusteluja.
Oman haasteensa tuo myös japanin kirjoitusjärjestelmä, jossa käytetään kolmea eri kirjoitusmerkistöä. Osaan juuri ja juuri hiraganat, joihin kuuluu noin 50 eri merkkiä. Jokainen merkki on joku tavu. Sen lisäksi handlaan muutaman katakanan (niitä on myös ne samat 50). Tämän lisäksi on kuitenkin sitten kanjit, joita on 50 000. Siis viisikymmentätuhatta merkkiä, joista jokainen tarkoittaa jotain sanaa. Perus japanijamppa pärjää noin parilla tuhannella. Kanjeista opetetaan alakoulussa noin 1000 ja yläkoulussa loput tuhat.
Miten näitä merkkejä sitten käytetään. No, perustana on hiraganat, joilla kirjoitetaan sanat, kuten minä = watashi (wa-ta-shi) = わたし。 Jos sana on lainasana, kuten televisio = terebi, kirjoitetaan se katakanoilla = テレビ。Katakanoja käytetään myös boldatuissa teksteissä, mainosteksteissä, ns. alleviivauksena jne.
Kanjeja puolestaan käytetään ilmaisemaan kokonaisia sanoja, kesä, talo, aurinko, valo, tai verbit. Verbin taivutus tehdään kuitenkin verbin perään hiraganoilla. Näin ollen yksi lause voi helposti sisältää kaikkia kolmea merkistöä! Eiks oo IHANAA :D
Esimerkkinä: Minä katson televisiota = Watashi wa terebi o miru = わたしはテレビを見る。Ekat neljä merkkiä on hiraganaa, seuraavat kolme katakanaa, sitten postpositio hiraganalla, sitten yksi kanji (katsoa) ja taivutuspääte hiraganalla.
Niin, ja japaniksi kaikki sanat kirjoitetaan lauseessa yhteen :) Mutta oikeasti kirjoitettuna tietysti ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.
Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta ei kai tätä asiaa voi kovin lyhyesti selittää :) Pointtini oli se, että periaatteessa olisi osattava kaikki kolme merkistöä, jos meinaisi kaupungilla jotain ymmärtää :) スウパア！
No, lennollahan ehtii hyvin kertailla kieliopintoja ^^
ps. nämä meidän aakkoset muuten sitten ovat nimeltään romanjit :)
Oman haasteensa tuo myös japanin kirjoitusjärjestelmä, jossa käytetään kolmea eri kirjoitusmerkistöä. Osaan juuri ja juuri hiraganat, joihin kuuluu noin 50 eri merkkiä. Jokainen merkki on joku tavu. Sen lisäksi handlaan muutaman katakanan (niitä on myös ne samat 50). Tämän lisäksi on kuitenkin sitten kanjit, joita on 50 000. Siis viisikymmentätuhatta merkkiä, joista jokainen tarkoittaa jotain sanaa. Perus japanijamppa pärjää noin parilla tuhannella. Kanjeista opetetaan alakoulussa noin 1000 ja yläkoulussa loput tuhat.
Miten näitä merkkejä sitten käytetään. No, perustana on hiraganat, joilla kirjoitetaan sanat, kuten minä = watashi (wa-ta-shi) = わたし。 Jos sana on lainasana, kuten televisio = terebi, kirjoitetaan se katakanoilla = テレビ。Katakanoja käytetään myös boldatuissa teksteissä, mainosteksteissä, ns. alleviivauksena jne.
Kanjeja puolestaan käytetään ilmaisemaan kokonaisia sanoja, kesä, talo, aurinko, valo, tai verbit. Verbin taivutus tehdään kuitenkin verbin perään hiraganoilla. Näin ollen yksi lause voi helposti sisältää kaikkia kolmea merkistöä! Eiks oo IHANAA :D
Esimerkkinä: Minä katson televisiota = Watashi wa terebi o miru = わたしはテレビを見る。Ekat neljä merkkiä on hiraganaa, seuraavat kolme katakanaa, sitten postpositio hiraganalla, sitten yksi kanji (katsoa) ja taivutuspääte hiraganalla.
Niin, ja japaniksi kaikki sanat kirjoitetaan lauseessa yhteen :) Mutta oikeasti kirjoitettuna tietysti ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.
Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta ei kai tätä asiaa voi kovin lyhyesti selittää :) Pointtini oli se, että periaatteessa olisi osattava kaikki kolme merkistöä, jos meinaisi kaupungilla jotain ymmärtää :) スウパア！
No, lennollahan ehtii hyvin kertailla kieliopintoja ^^
ps. nämä meidän aakkoset muuten sitten ovat nimeltään romanjit :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)